Mehiläisvahasta

Mehiläisvahaa on kautta aikojen osattu käyttää monella tapaa hyödyksi. Ensimmäiset maininnat mehiläisvahasta on löydetty muinaisten egyptiläisten hautalöydöistä. Niin kauan kuin mehiläisiä on hoidettu, myös mehiläisvahaa on osattu käyttää hyväksi.

Mehiläisvaha on mehiläisten oma tuote. Työmehiläisillä on kahdeksan vaharauhasta takaruumiinsa alaosassa. Ne erittävät vahan pieninä hiutaleina, jotka ovat lähes värittömiä. Hiutaleiden koko vaihtelee 0,2 ja 1,3 milligramman välillä ja yhteen kiloon mehiläisvahaa tarvitaan noin 2 000 000 vahahiutaletta. Mehiläisvaha on siis kallisarvoista ainetta, jonka eteen on tehty paljon töitä. Yksi pesä tuottaa vahaa noin 500 g / vuosi.

Mehiläisvaha koostuu yli 300 eri aineesta, joista on eritelty noin sata, mutta tunnistettu vain 41. Vahan hunajainen tuoksu koostuu lähes 50 eri aromiaineesta. Mehiläisvahan koostumus on niin monimutkainen, että sitä on mahdotonta tuottaa synteettisesti.

Mehiläisvahan väri vaihtelee vaaleankeltaisesta aina tummaan ruskeankeltaiseen. Samoin tuoksu vaihtelee voimakkaan aromaattisesta lähes tuoksuttomaan. Tarkkanenäinen kokenut tuoksuttelija erottaa kotimaisen mehiläisvahan ulkomaisesta.

Kuten alussa mainitsin, mehiläisvaha on erittäin hyvin säilyvä tuote. Asiakkaidemme kysyessä mehiläisvahan säilyvyysaikaa, olen usein vastannut vahan säilyvän kauemmin kuin me. Vaha tulee kuitenkin säilyttää huoneenlämmössä valolta suojattuna. Joskus mehiläisvahan pintaan tulee vaaleaa niin kutsuttua vahahärmää. Näin tapahtuu etenkin, kun vahaa säilytetään alhaisessa lämpötilassa. Ilmiö on kuitenkin vaaraton ja sen saa pois vahan pinnasta lämmittämällä vahaa varovasti esim. hiustenkuivaajalla tai lämpöpuhaltimella.

Aidon mehiläisvahan sulamispiste on 62-65 astetta.  Mehiläisvahasta tulee taipuisaa noin 30 asteessa, mutta kyllä mehiläisvahalevyjen pyörittäminen kynttilöiksi onnistuu normaalissa huoneenlämmössä säilytetyistä vahalevyistäkin.

Monille ei-mehiläishoitajille vieraita käsitteitä mehiläisvahan yhteydessä ovat kuorimavaha ja kakustovaha. Molemmat ovat periaatteessa samaa vahaa, jonka mehiläiset ovat tuottaneet vaharauhasillaan. Kuorimavahaksi kutsutaan vahaa, jolla mehiläiset peittävät keräämänsä hunajakennot. Se on siis aina uutta, puhdasta vahaa. Ennen hunajakakkujen linkoamista kuorimavaha kuoritaan varovasti pois ja otetaan talteen. Kakustovaha on puolestaan vahaa, joka on kiertänyt pesissä kauemmin mehiläispesän kennoina. Se ei ole niin puhdasta kuin kakustovaha, koska se sisältää esim. siitepölyä, toukkavaippoja ja kosteutta. Kaikki mehiläisvaha on kuitenkin arvokasta ja se kannattaa ottaa aina talteen. Mikäli itsellä ei ole mahdollisuutta vahan puhdistukseen, sen voi toimittaa meille tänne vahavalimolle puhdistettavaksi. Mehiläisvaha on ns. jatkuvassa kierrossa eli pesissä olleet rikkoutuneet tai tummuneet vahakennot puhdistetaan ja toimitetaan vahavalimoon ja niistä tehdään taas uusia vahalevyjä.

Mehiläispesä on siis kaikista tärkein mehiläisvahan käyttökohde, mutta mehiläisvahalla on monta muutakin käyttötapaa. Tuota kakustovahaa myymme ns. normaalivahana esim. puunkäsittelyyn. Kuorimavahaa myymme kotikosmetiikan tekijöille, kynttilöiden tekoon sekä esim. nyt niin suosittuihin beeswrappeihin – mehiläisvahakääreisiin.