Tervetuloa verkkokauppaamme

Ostoskori tyhjä

Mehiläisvahan puhdistaminen

Mehiläisvahan käsittely ja puhdistaminen

 

Kuorimavahan ja kakustovahan ero

 

Kuorimavaha ja kakustovaha ovat periaatteessa samaa vahaa jonka mehiläinen on tuottanut vaharauhasillaan.

 Kuorimavaha on se vaha, jolla mehiläiset peittävät keräämänsä hunajan. Näin kuorimavaha on aina uutta, juuri valmistettua vahaa. Kuorimavahan väri vaihtelee vaaleankeltaisesta aina oranssinpunaiseen riippuen mistä kasveista mehiläiset keräävät hunajan ja siitepölyn. Väri tarttuu mehiläisvahaan siitepölyn ja hunajan rasvaliukoisista osista. Kuorimavahan seassa on myös kittivahaa eli propolista. Jos hunaja on ollut peitettynä pidemmän aikaa, alkavat mehiläiset kitata kennojen pintoja taatakseen hunajan säilymisen virheettömänä. Jos pesällä käydessään seuraa samaa peitettyä kakkua pidemmän aikaa voi selvästi huomata sen muuttuvan pikkuhiljaa tummemmaksi.

Kakustovahaksi  kutsutaan sitä vahaa, josta mehiläiset rakentavat kennot. Kennoihin mehiläiset keräävät siitepölyn ja hunajan ja niihin emo munii munansa. Toukkien kasvatuksen aikana kennoihin muodostuu toukkavaippa, jonka sisällä toukka elää. Tämä vaippa on väriltään tummanruskea ja tästä syystä sikiökakku on väriltään tummempi kuin hunajakakku. Mitä kauemmin sikiökakkuja käyttää sitä tummemmiksi ne tulevat.

Tämä tumma väri tarttuu myös mehiläisvahaan vahan puhdistuksen aikana eli mitä tummemmat kakut sitä tummempi mehiläisvaha. Jos tummia sikiökakkuja käytetään hunajaosastoissa, voi väri tarttua pienissä määrin myös hunajaan. Suositeltavaa olisikin käyttää hunajaosastoissa vaaleita kakkuja, jolloin hunajasta saadaan vaaleampaa ja laadukkaampaa.

 

 

Mehiläisvahan varastointi

 

Puhdistamaton romuvaha on syytä varastoida kuivassa ja viileässä paikassa pahvilaatikoihin tai paperisäkkeihin pakattuna. Kesäaikaista varastointia on syytä välttää, koska vahakoisa saattaa tuhota koko romuvahaerän. Muovisäkit ja muut umpinaiset muoviastiat eivät sovellu vaharomujen pitkäaikaiseen varastointiin, koska vaharomut saattavat homehtua ja kompostoitua mullaksi. Ainoastaan hunajainen kuorimavaha kannattaan säilyttää muovisessa tiiviissä astiassa, jottei valuva hunaja pääse sotkemaan varastotiloja. Jos kuorimavahasta pesee hunajan pois, sitä ei saa säilyttää muutamaa päivää pidempään, muuten se homehtuu ja alkaa käymään. On parasta heti syksyllä hunajan linkoamisen jälkeen romuttaa huonot vahakakut ja puhdistaa ne tai lähettää ne vahavalimoon puhdistettavaksi.

Kiekkoina oleva raakavaha on hyvä säilyttää vaikkapa ulkovarastossa. Raakavaha säilyy pimeässä paikassa useita kymmeniä vuosia muuttumattomana.

Mehiläisvahalevyt on parasta säilyttää pimeässä ja huoneenlämpöisessä paikassa. Jos mehiläisvahalevyjä  säilyttää kylmässä, niihin muodostuu paksu kerros vahahärmää. Vahahärmä ei ole mitenkään vaarallista vaan se on merkki siitä, että vaha on aitoa puhdasta mehiläisvahaa. Vahahärmän saa levyistä pois esimerkiksi lämmittämällä niitä lämpöpuhaltimella 39°C lämpöön, jolloin härmä sulaa pois. 

 

 

Mehiläisvahan käsittelyastiat

Vahan käsittelyastian tulee olla aina RUOSTUMATONTA TERÄSTÄ tai MUOVIA.

Mehiläisvaha on hapanta niin kuin hunajakin ja näin ollen kummankaan aineen käsittelyssä ei saa käyttää epäjaloja metalleja. Rauta tummentaa mehiläisvahaa erittäin voimakkaasti. Alumiinisia, kuparisia, sinkittyjä ja messinkisiä astioita ei siis myöskään suositella käytettäväksi vahan käsittelyssä. Näistä aineista alumiini ei anna vahaan väriä, mutta se liukenee vahan sekaan.

 

 

 

Aurinkosulatin

Aurinkosulattimen käyttö oli aikaisemmin suosittu mehiläisvahan puhdistustapa. Laite oli yksinkertainen; valmistettiin  puulaatikko, jossa oli välipohjaverkko ja kantena lasilevy. Laatikko täytettiin romuvahalla ja asetettiin aurinkoisena päivänä kohti aurinkoa. Auringonvalo lämmitti laatikon ja sulanut vaha valui alareunassa olevasta reiästä alla olevaan astiaan. Vaha, joka laitteesta saatiin oli auringon haalistamaa ja siinä oli seassa hunajaa, sokeria ja roskia. Mehiläisvaha jouduttiin puhdistamaan vielä uudestaan esimerkiksi vedessä keittämällä. Usein hyvin aurinkoisena päivänä romuvahat kuumenivat liikaa etenkin sulatusvaiheen loppuosassa ja vahasta tuli tummaa. Tästä syystä romuvahan puhdistuksessa tulisikin aina olla mukana vesi tai höyry, jotka pitävät vahan lämpötilan alle 100°C.

 

Vedessä keittäminen

Tehokkaasti ja suuria määriä romuvahaa voidaan puhdistaa vedessä keittämällä. Suosittu tapa on keittää romuvahat esimerkiksi vanhassa teräksisessä "Kota"-padassa. Työ on tehtävä ehdottomasti ulkona suuren tulipalovaaran vuoksi. Pata lastataan täyteen romuvahaa, laitetaan kansi päälle ja kannen päälle paino. Kanteen tehdystä reiästä lasketaan vettä noin puoleen väliin pataa. Pataa kuumennetaan varovasti. Heti kun on mahdollista kansi poistetaan. Pataa kuumennetaan varovasti lisää, kunnes romut ovat sulaneet ja kevyesti kiehuneet. Kiehuntavaiheessa on varottava, ettei pata pääse kiehumaan liikaa. Mikäli näin kuitenkin käy  saadaan kiehuminen rauhoittumaan lisäämällä sekaan kylmää vettä. Pataa ei saa koskaan jättää valvomatta, sillä jos pata kiehuu ylitse, pääsee sulaa vahaa alla oleviin liekkeihin ja vaha hulmahtaa tuleen. Siinä vaiheessa on heitettävä kylmää vettä pataan ja padan kylkiin.

Kun vaha on vähän kiehahtanut, sidotaan suuren saavin päälle esimerkiksi juuttisäkkikangas ja nostellaan kauhalla padan pinnalta sulaa vahaa säkin päälle, joka toimii siivilänä. Vaha ja vesi valuvat siivilän lävitse saaviin ja jäte jää säkin päälle. Saavin annetaan jäähtyä peitettynä kaksi vuorokautta. Jätteen seassa on kuitenkin 10-20 % vahaa. Tämän vahan talteen ottamiseksi voidaan käyttää linkoa tai puristinta. Yksinkertainen tapa saada suurin osa vahasta talteen on seuraavanlainen: kun säkkiin on kertynyt noin 2-3 litraa vahajätettä otetaan molemmista päistä säkkien kulmista kiinni, laitetaan säkin reunat yhteen ja rullataan säkki makkaraksi. Tämän jälkeen molemmista päistä aletaan kiertää säkkimakkaraa vastakkaisiin suuntiin. Säkin kiristyessä keskellä oleva jätemöykky kiristyy ja vaha puristuu ulos säkistä. Tätä voidaan tehostaa puristelemalla säkkiä. Seuraavaksi säkki puretaan ja kuiva jäte voidaan kompostoida. Toimenpide toistetaan kunnes pata on tyhjä vahasta. Loppu vesi kaadetaan toiseen saaviin ja annetaan jäähtyä koska sen pintaan tulee vielä ohut vahakerros.  Näissä kaikissa työvaiheissa on oltava varovainen ja käytettävä tarvittavia suojavarusteita.

 

Kun saaveissa olleet vahakiekot ovat täysin jäähtyneitä irrotetaan ne saaveista. Vahakiekkojen alapintaan kertynyt liete ja siitepöly kaavitaan tarkkaan pois. Lopullinen pohjan puhdistus voidaan suorittaa esimerkiksi kirveellä veistämällä. Koska tämän veistojätteen seassa on huomattava määrä vahaa, kannattaa nämä jätteet laittaa seuraavan puhdistuserän sekaan. Lopuksi vahakiekko pestään puhtaaksi ja annetaan kuivua ennen varastointia. Jos vahakiekonpohjaa ei puhdista kaikesta siitepölystä, se voi homehtua varastoinnin aikana. Home näkyy vahan pinnassa joko vihreinä tai mustina alueina ja laikkuina.

 

Höyryllä puhdistaminen

Romuvahat asetetaan teräspadan sisällä olevaan häkkiin joka on pohjasta irti noin 20 cm. Kansi suljetaan. Höyry johdetaan astiaan häkin alareunan tasolle. Ylimääräinen höyry pääsee ulos kannen rakosista tai kannessa olevasta reiästä. Höyryssä olevan suuren energiamäärän ansiosta vahat sulavat nopeasti. Tiivistynyt vesi ja sulanut vaha valuvat astian pohjalle häkin alle. Astiassa tulee olla hana, josta lasketaan vaha ja vesi pois toiseen astiaan. Puhdistusastia tyhjennetään vasta kun kaikki vaha on irronnut romuista.  Tässä puhdistustavassa periaate on sama kuin mehumaijassa. Mehumaijallakin voi puhdistaa romuvahoja, jos niitä ei ole suuria määriä. Tämä onkin suosituin puhdistustapa. Mehumaijalla puhdistaen vahasta saadaan erityisen puhdasta ja kirkasta. Haittapuolena on se, että romujätteeseen jää vielä vahaa 5 - 15 %..